Kaloja ui suomen järvissä paljon erilaisissa. Yksi mielikaloistani on hauki, sillä se on sopivan vaarallinen, koska se pystyy syödä muita pikkukaloja. Olen kerran onnistunut kalastamaankin yhden hauen. Heitin virvelin laiturilta järveen ja ei mennyt aikaakaan kun tunsin että siellä on kyydissä jotain painavaa. Oli upeaa vetää laiturille ihan jumalaton hauki. Sitten irrotin sen virvelistä irti ja se oli vielä hengissä. Otin ison puupalikan ja kopautin sitä päähän ettei se sätkisi enää. Ajattelin että kala on hyvä säästää koska siitä voi tehdä suurta herkkuani haukikeittoa. Annoin kalan odotta rauhassa ja sitten perkasin sen ja laitoin fileet jääkaappiin odottamaan ruokailua.
Särkikaloista en juuri pidä sidä ne ovat limaisia ja niljakkaita. Se on kiiltävän hopen värinen ja sillä on isot silmät. Suomessa se on lähinnä roskakala koska siinä on ruotoja niin paljon että siitä ruuan tekeminen on kovin hankalaa. Ahven sen sijaan on melkein yhtä yleinen mutta paljon arvostetumpi kala. Se on vihertävän värinen ja sillä on selässään tummia raitoja. Se on myös pulleampi kuin särki. Ahvenesta voi tehdä monia eri ruokia. Esimerkiksi paistaa pannulla voissa niin tulee todella maukasta. Siihen joku hyvöä kastike niin avot!
Lohia elää monissa joissa. Usein se on istutettu niihin, eli eivät ne siellä luonnostaan kasva. Niitä saa onkia sieltä ja sitten maksaa kassalle painon mukaan. On aika helppo tapa saada itselleen hyvä päivällinen kun on itse onkinut. Näitä jokia on erityisesti suomen lapissa, koska siellä niillä on hyvät olosuhteet kasvaa ja lihoa. Lihava kala on parempi kuin laiha kala sillä siinä on enemmän makua ja lihaa. Kannattaa koittaa onkia lihavia kaloja niin pääsee paljon helpommalla.
Made on liero kala ja aika hurja mutta olen kuulut että siitä tulee hyvää soppaa kuin keittää pottujen ja sipulien kanssa. Laittaa paljon suolaa ja pippuria niin maistuu vaikka isommallekin porukalle. Niitä elää monissa järvissä ympäri Suomen.
Hämähämähäkki kiipes langalleen, tuli sade rankka hämähäkin vei. Aurinko armas kuivas satehen mutta hämähämähäkki vain kiipes uudelleen. Tämä laulu on mielestäni aivan kamala. Minä inhoan hämähäkkejä enkä halua laulaa niistä. Hämähäkkejä on monenlaisia pitkäjalkaisia ja pienikehoisia ja paksukehoisia lyhytjalkaisia. Kaikki ovat yhtä inhottavia. En ymmärrä miten joku ihminen voi haluta ottaa esimerkiksi tarantellan kotieläimeksi. Hyi kamala en ymmärrä sitä. Ne ovat niin karvaisia ja pelottavia. Välillä näen painajaisunia että hämähäkit jahtaavat minua ja yrittävät syödä minut. Ehkä minulla on jonkinasteinen araknofobia.
Lukit ovat myös inhottavia. Niitä on meidän talon seinässä. Välillä tuntuu ettei uskalla ulko-ovea avata etteivät ne hyökkää porukalla sisään. Ulkopuolella ovea huidon usein harjanvarrella niitä seinästä alas etteivät ne vaan livahda sisälle. Kerran yksi iso hämähäkki oli tullut makuuhuoneeseeni. Huomasin sen mennessäni nukkumaan. Siinä se makaili paikallani kuin maailmanomistaja. Minä tapoin sen. Silläkin uhalla että on huono sää seuraavan kuukauden ajan. Olen kuullut tällaisen vanhan kansan sanonnan että jos riistää hämähäkilta hengen niin tulee tosi huono sää. Minä en niin paljoa säästä välitä. Pidän muutenkin talvesta paljon enemmän koska silloin ne ovat horroksessa eivätkä häiritse elämääni. Olisipa aina talvi etteivät ne eläisi koskaan. Laittaisin vain paljon vaatetta itselleni jotta pärjäisin kylmässä. Mihin sitä kesää tarvitaan. Talvellakin saattaa aurinko paistaa. Toki se paistaa paljon vähemmän ja matalammalta kuin kesällä. No nyt eksyin aiheesta. Siis hämähäkit. Suomessa ei taida olla sellaisia myrkkyhämppiksiä kuin jossain muualla maailmassa. Eli tavallaan niitä ei kuuluisi pelätä niin paljoa. Mutta tämä ei minua auta. Minä vaikka juoksen karkuun nähdessäni tiellä sellaisen. Juoksen niin kovaa kuin kintuistani pääsen. Olen aika kova juoksemaan. Tai sitten ajan polkupyörällä sillä pääsee vielä kovempaa. Jos minulla on auto niin sitten vaikka sillä. Sata lasissa karkuun. Tämä voisi olla hyvä motto elämälleni. Siis pakoon niin kovaa kuin kintuista lähtee. Ja ei haittaa vaikka joku jää jalkoihin. Siis ei tunnu missään.
Lukit ovat myös inhottavia. Niitä on meidän talon seinässä. Välillä tuntuu ettei uskalla ulko-ovea avata etteivät ne hyökkää porukalla sisään. Ulkopuolella ovea huidon usein harjanvarrella niitä seinästä alas etteivät ne vaan livahda sisälle. Kerran yksi iso hämähäkki oli tullut makuuhuoneeseeni. Huomasin sen mennessäni nukkumaan. Siinä se makaili paikallani kuin maailmanomistaja. Minä tapoin sen. Silläkin uhalla että on huono sää seuraavan kuukauden ajan. Olen kuullut tällaisen vanhan kansan sanonnan että jos riistää hämähäkilta hengen niin tulee tosi huono sää. Minä en niin paljoa säästä välitä. Pidän muutenkin talvesta paljon enemmän koska silloin ne ovat horroksessa eivätkä häiritse elämääni. Olisipa aina talvi etteivät ne eläisi koskaan. Laittaisin vain paljon vaatetta itselleni jotta pärjäisin kylmässä. Mihin sitä kesää tarvitaan. Talvellakin saattaa aurinko paistaa. Toki se paistaa paljon vähemmän ja matalammalta kuin kesällä. No nyt eksyin aiheesta. Siis hämähäkit. Suomessa ei taida olla sellaisia myrkkyhämppiksiä kuin jossain muualla maailmassa. Eli tavallaan niitä ei kuuluisi pelätä niin paljoa. Mutta tämä ei minua auta. Minä vaikka juoksen karkuun nähdessäni tiellä sellaisen. Juoksen niin kovaa kuin kintuistani pääsen. Olen aika kova juoksemaan. Tai sitten ajan polkupyörällä sillä pääsee vielä kovempaa. Jos minulla on auto niin sitten vaikka sillä. Sata lasissa karkuun. Tämä voisi olla hyvä motto elämälleni. Siis pakoon niin kovaa kuin kintuista lähtee. Ja ei haittaa vaikka joku jää jalkoihin. Siis ei tunnu missään.